Se tunne, kun näkee onnellista unta ja joutuu heräämään siitä takas todellisuuteen.
Sitä luulis että on ihan mukava nähdä hyvää unta, mutta ei tosiaan.
Siitä seuraa vaan päivä täynnä pettymystä, surua ja epätoivoa.
Sitä muistaa kaikki ne syyt miksei voi olla onnellinen.
Sen miks se uni ei voi koskaan toteutua.
Ja se tuntuu niin saatanan pahalta.
Ja se mikä sai mut kaikkein surullisimmaks oli varmaan pienin ja sen unen juonen kannalta mitäänsanomattomin asia koko unessa. Nimittäin se kun nojasin päätäni siinä unessa olleen poikaystäväni olkapäälle ja se tuntu niin helvetin hyvältä, aidolta ja oikeelta. Jopa siinä unessa tajusin, että ei hitto en oo koskaan pystynyt olemaan näin rento ja aito kenenkään seurassa, luottamaan kehenkään näin, tekemään kenellekkään näin. Ja tais käydä niin että tulin jo siinä unessa siihen olkapäähän nojatessa niin surulliseks siitä tosiasiasta että se oli vaan unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti