9. Iltasatu pelkurisiilistä joka ulvoi kuulle ja muuttui linnuksi

Kerran sanoit että pelkään aivan kaikkea, aivan jokaista
Kuinka tiesit? pelästyin, olisin vaan tahtonut sut sokaista

Miten näitkin niin selvästi kaikki syvimmätkin pelot

Minä pelkäsin niin salaa mutta sinä tunnistit pedot

Olit oikeassa, tunsithan mut paremmin kuin kukaan 
Mutta väitit että suojaan itseäni aivan turhaan
Olin siili piikit pystyssä, suojauduin aivan kaikelta
Mutta kaikki satuttaa jos muutenkin on liian vaikeeta

Olin kerran täynnä padottua vihaa, täynnä surua
Synkkä, yksinäinen susi, kuulle kaipasin vain ulvoa
Mutta kuu ei koskaan tullut esiin, paljastanut aikeitaan
Ja vaikka kuinka odottelin, yksin pelätä sain kuolemaa

Olit ainut joka huomasi mun repaleiset siivet
sekä pirstoutuneen sielun, hajotetun ihmismielen
Ja sinä päätit että korjata voi kaiken, vaikkei voikkaan
Pelastaa siipirikon koitit vaikka ethän voinut voittaa

Olit ainut johon saatoin silloin kerran luottaa

Nyt ymmärrän et puolustauduin sulta aivan suotta
Kunpa oisin ymmärtänyt luottaa sinuun tarpeeks ajoissa
Ois pelastamisyrityksesi ollut mahdollisen rajoissa

Pahaa käy liikaa niille jotka sen vaivoin jaksaa kantaa
Tiedäthän etten ole koskaan ollut läheskään niin vahva?
En voinut jäädä pahan vangiks, päätin lentää pakoon
Ja minä syöksyin pimeyteen vaikka suunta oli valoon